Viimeinen työpäivä, toistaiseksi

Eilen lähdin Codelta taas täyspäiväiseksi opiskelijaksi. Haikea on mieli, mitä tapahtuu nyt kun ei enää tule vakinainen palkkakuitti joka kuukaudessa.

Plus se että Codenomicon on luultavasti Oulun paras IT-alan työpaikka tällä hetkellä.

Lähtöpäivää edeltävän yön... niin, no, nukuin puoli neljään, mutta sitten nousin ja rupesin leipomaan. Viime hetken commitit CVS:ään tein ja... No, se on nyt aika hyvä. Ja siellä on minun sähköpostini, joten he saavat minut kiinni tarvittaessa.

Sain lahjakortin paikalliseen ravintolaan, sekä kaksi elokuvalippua, yay! ^___^

Viimeinen tili tuli. Mitähän sillä tekisin?

...

Tietty, paljon pitää säästää että pärjää. Mutta: Tarkoituksenani ei ole olla ilman mitään kassavirtaa ensi kuussa. En vielä... Tai no, on minulla suunnitelmia. Bwahahaha! ^_^

Olen Robert Kiyosakin audiojuttuja kuunnellut tässä hiljakseen viime aikoina. Eli siis tämä juttu että työnteko on kaikista tyhmin tapa saada rahaa. Rupesin vain sitä miettimään, että vaikka sitä tulisi miljooona - tai vaikka miljardi - vuodessa, saattaisin silti olla jossain firmassa töissä, ihan vain siitä syystä jos niillä on tarjota mielenkiintoista tekemistä, ja että näkee mielenkiintoisia ihmisiä. Hmm.

Pitäisiköhän ruveta piirtämään seuraavaa Finnmangaa varten... Tai tietty, NETTG:TEY on myös vaiheessa. Oho, Chesu sai uuden spritesarjiksen aikaiseksi!

Kuka Pelkää Raakaa Kalaa?

Päivän, varmaankin kohokohta: Käynti Sushibaarissa! Ja testasin Monkey multimediahärpäkettä lisäksi. Bonus! ^^

En ole ennen omistanut digikameraa. Hyöty on obvious. Valitettavasti ei ole hirvittävän hyvä tämäkään.

Menimme Jukan kyydillä, missä alkoi kauhea räpsiminen. Kuvasta ei erota, mutta digitaalimittari tuossa... Renault mahtoi olla auton merkki, oli aika hieno. Tietty, itse kun ajelen vanhalla Mazdalla, niin kaikki uudemmat autot vaikuttavat hienoilta.

Kamerana Monkeyllä pystyy ottamaan ihan kivoja kuvia - lähinnä hyvin valaistuissa tiloissa, mutta se on valitettavan herkkä tärähdyksille. Tyypillinen "Kännykkäkamera" vika, sinällään. Jos joskus tulee kunnon digikamera hommattua, siinä ei saisi olla kovin paljon tuota blur blur ominaisuutta. Noh.

Elikkä Tono - sushibaari Oulun keskustassa. Salakavalasti otan valokuvia.




Tässäpä on annos. Vettä, Miso-keittoa, riisillä täytetty... ilmeisesti Tofu-tasku, 4 makia - eli kääröä, 3 nigiri-zushia sekä yläreunassa inkivääriä ja wasabia. Niin, ja vihreää teetä.

Tee oli ihan hyvää vihreää teetä, mikäs siinä.

Miso oli myös maistuvaa, mutta jäi kesken. Ei hyvää enää kun pääsee jäähtymään.

Kääröt eivät minusta olleet erityisen hyviä, mutta alas menivät kuitenkin, Nigiri-zushi oli sitä vastoin lähestulkoon hyvää.


Kuva pöydästä noin muuten vaan. Näin äkkiseltään blogatessa, kohteliaisuussyistä jätän kuvat missä on ihmisten pärstäkertoimia näyttämättä, sillä en ole heiltä lupaa pyytänyt.

Kaikilla oli mustat T-paidat.

Minulla ei puikot haljenneet oikein onnistuneesti. Azumangaa katsoneena se oli surullista. Kasuga Ayumuismi.





Kuvasin seinällä roikkuvan Kimonon.

...

Voisi pelata Project Zeroakin taas joskus. Noh.

Ahh. Japanissa haluaisin käydä. En erityisemmin ole sushin ystäviä, mutta nyt tiedän että se ainakin pysyy alhaalla.

Ilmeisesti merivesikaloissa on vähemmän ihmisissä pesiviä loiseläimiä, tai jotain sensellaista.


Vielä yksi kuva. Nyt taas Monkeyn kuva on liian kirkasta. Argh. No, käy se lelusta, ainakin, mitä kuvaukseen tulee. Ja MP3-soittimesta tietenkin, sekä se toimii akku+laturi periaatteella, mikä on plussaa.

Monkey JXD-683 elikkä Monkey G1

Pidin tänään toisen lepopäivän. Polvi lähetti aamusta kipusignaaleja. Harkitsin Pilatesta taikka BodyBalancea, mutta johtuen siitä että piti kuskata kaveria, se ei ollut realistista. Ja sitten piti singahtaa kotiin hakemaan tuo salkku-paketti. Hmph. Ei ole aina kätevää kotiinkuljetus.

Huolestuttavana ilmiönä, vaikuttaa siltä että jääkaappini ei enää jäähdy. Ja se mokoma on juuri nyt täynnä, siis _täynnä_ ruokaa. Jos se huomenna on vielä pöö, pitää ottaa yhteyttä isännöitsijään, jotta vaihtavat.

Pitää muistaa perjantaiksi hommata lämmityspaikan avain viikoksi. Maksaa rahaa - vähän.

Arvostelun tapainen, vaikkapa. Umu. Elikkä siis Monkey JXD-686 multimediasoitin.

**Päivitys** tämä värkki löytyy myös nimellä "Monkey G1"

Ei nyt saa kuvaa tästä webbikameralla. Fonepointilta tämä on, ynnä gigan SD-kortti.
Featuret:

• 2.1Mpix kamera
• MP4/MP3 toistin
• Videontallennus
• 2.5 tuuman LCD
• Äänentallennus
• Ebook (txt?) lukulaite
• Läjä pelejä
• FM-radio

Laite boottaa noin viidessä sekunnissa mikä on ihan OK.

Kamera tuotti yllättävän hyvää kuvaa, ja kohtuullista videokuvaa. En hirveästi ole testinyt, mutta pitää leikkimään kyllä päästä. Toimii mulle... ainakin noin webbikäyttöön. En tosin ehkä käyttäisi sitä siirtämään suurikokoista taidetta koneelle.

Kone kärsii hieman ulkonäöstään - se on Piano Black tyylinen Sony PSP-klooni. Featurepuolella, siinä on A/V sisään sekä ulos, sekä USB tietokoneeseen kytkemistä varten. kuvanlaatu on vähän meh, mutta kai siitä videoita katsoo.

Mukaan tulee hyvästi kaapelia, ihan OK korvaplugit, sekä konvertterisofta joka tulostaa ASF-filejä, mikä on aika ärsyttävää. Testi AVI-tiedostolla ei ollut lupaava - tiedosto löytyi ja tunnistettiin videotiedostoksi, mutta katsomaan sitä ei pystynyt. En myöskään näin manuaaliin tutustumattomana osannut deletoida sitä.

Konvertterisofta tekee transkoodauksen ja on erittäin nopea. Joten konversion tekeminen ei ole iso vaiva - mutta se on tehtävä, mikä on jo sinällään vähän argh. Mutta nyt majailee Mpegistä käännetty Lain musiikkivideo SD-kortilla. ^^

Pelit vaikuttaisivat olevan Customina tehtyjä, valitettavasti taso muistuttaa lähinnä 8-bitti Nintendon jälkeä.

Kaksi-ja puolituumainen näyttö on pieni, mutta hyvänlaatuinen. Pikkutemppuna, tämän voi sopivalla piuhalla kytkeä kakkosnäytöksi koneen TV-outtiin.

Ebook reader on lievästi kauhea - teksti on erittäin luettavaa, ja sopii näytölle, mutta ohjelma katkoo sanat sen mukaan miten ne törmäävät seinään mik
ä on eritt
äin ärsyttäv
ää.

leveys on noin 30 merkkiä. Reader ei tue .pdb filejä

Näin ipodeja yms härpäkkeitä käyttämättömänä, näen kuinka tästä Apinasta voi olla iloa

• Siihen voi sanella
• Ottaa valokuvia ja videokuvaa
• Lukea kirjoja matkoilla
• Laittaa Audiobookkeja
• Ottaa vaikka tv-sarjan episodin matkalle mukaan - junassa kätevä
• Tietty kuunnella musiikkia matkalla, kun autossa ei ole radiota. ^^

FM-radiokin on hyvä ominaisuus, tosin itse en löytänyt kuuntelukelpoista taajuutta, joten YMMV.

No, pidän tämän siihen asti että laitan uuden kännykän - luultavasti Nokian N73 luurin. Sitten tämä lähtee myyntiin. Vink vink.

Maailmanparannusta.

Kuntoilen tällä hetkellä lähes 10 tuntia viikossa. En ole näin paljoa saanut liikuntaa varmaan sitten yläasteaikojen, kun kävin judossa ja hyppäsin korkeutta yhtä aikaan. Paras, tai pahin viikko on varmaan ollut 3h Bodypumppia + 1H Taijia + 6h Kävelyä, eli juuri se 10. Yleisempi on ollut vaan 3h Pumppia ja 5h kävelyä, mikä on jo, sinällään ihan OK 8h / vk.

Liikunta, yksinkertaisesti antaa enemmän energiaa kuin vie.
Omituista on se.

Aurinkokeräimet ilmeisesti toimivat talvellakin, jopa Suomessa. Ilmeisesti kriittinen tekijä on se, että pitää olla pumppu joka kierrättää nestettä jottei se jäädy. Silloin keräin saa auringosta jonkin verran lämpöä.

Myös tuulivoima toimii suomessa aika hyvin.

Satunnainen linkki: Househacker

Steve Pavlinan kautta törmäsin mielenkiintoiseen ajatukseen vastuusta.

Elikkä periaatteessa kuuluisi ottaa vastuu kaikesta. Bush presidenttinä? Minun vastuullani. Lintuinfluenssa? Samaten. Tällainen universaali vastuunotto, vaikka se saattaakin vaikuttaa hullulta, avartaa ihmisen näkökantaa kummasti.

Käyttämäni esimerkit olivat tosin huonoja.

Säiliöttömät vedenlämmittimet ovat kuten myös kiva ajatus - asia -jotainsellaista. En nyt
löydä hyviä linkkejä, mutta googlesta "Tankless water heaters" varmaan paljastaa jotain.

Nyt kun vielä saisi jotenkin suojeltua Koivujärveä muskeliveneiltä....

Vuodatusta ja linkkejä

Lyhyesti vain tällä kertaa, tai josko laitan vain linkkejä:

GP2X suomesta
Minix 3

Minixistä sanottakoon sen verran että kiinnostaa, mutta minua kiinnostaa kaikki vaihtoehtoiset käyttikset, joten olkoon.

ReactOS
MenuetOS

Linuxiin en linkkiä laita, mielenkiintoisimmat distrot ovat Zenwalk, DSL sekä Ubuntu tällä hetkellä.

Johtuen firman puhelinpalaverista, en päässyt tänään käymään Bodypumpissa. Höh. Lenkillä varmaan käyn ja luen Vitterväderistä taas kappaleen - kohta olen lopussa, enää muutama kymmenen sivua jäljellä, jum!

Työt loppuvat kohta -
Mistä tulikin mieleeni, tänään oli yhdellä työkaverilla syntymäpäivä, joten oli kakkua ja kaikkea sellaista, minkä lisäksi telcossa oli täytettyä patonkia. Täynnä. Kotona odottaa jääkaapissa eilisen ChiliConCarnen jäänteet.

Illan ohjelmassa on... Jaa, en oikein tiedä. Se kävelylenkki, sitten unta, vain kaiketi.

Pitäisi-listanikin kasvaa.

Minulla kyllä olisi toinenkin blogi, jos on tässä määrin avautumisen tarvetta.... Elämäni ei vain ole ollut kovin mielenkiintoista viime aikoina, pahoin pelkään. Tilanteeseen tulee kyllä parannus jo ensi viikonloppuna.

Asuntoani olen saanut siivottua jonkin verran, se on positiivista se. Jee.

Tänä iltana --- Niin, lenkille, suihkussa pikainen käynti, nukkumaan. Varmaan herään sitten piirtelemään jossain vaiheessa... tai ehkä menenkin aikaisin huomenna töihin, ja käy sekä Bodypumpissa että kuntonyrkkeilyssä. ^_^

Vaatepuolella kyllä tahtoo olla ongelmia - puhtaat vaatteet alkavat olla loppu.
...
Tämä siis siitä syystä, että tykkään vaihtaa puhtaat päälle aina kun tulee liikkuessa hikoiltua päällä olevat läpimäriksi. Ylimääräistä on ja se myös lähtee.

Masennus / Silent Hill

Hmm. Okei, paluu koulunpenkille häämöttää, kenties se on syy masennukseeni. No, Overwhelming Force periaatteella aloittaa opiskelun niin kyllä se siitä. Voi olla että se tulee olemaan aikamoinen fokus tälle blogille sitten kun se alkaa.

Mistä muistuu mieleeni, tarvitsisi hommata jokin systeemi mihin voi laittaa lukemattoman postin... sitten se olisi siististi jossain, mistä sen sitten voi siirtää paperinkeräyslaatikkoon.

Keho on vähän rajoilla, tenniskyynärpää meinaa tulla. Heitin rotan toiselle puolelle näppäimistöä.

Katselin Silent Hill - elokuvan ihan ilolla. Minusta se ei ollut omituinen, eikä huono, ja ihan nautin siitä... mutta ei se kovin pelottavakaan ollut. Osa Silent Hillin tehosta kun nimenomaan tulee siitä että saa rauhassa kuljeskella kun kuuluu pelottavia ääniä... pelko saa rauhassa kasvaa. Elokuvaformaatissa elokuvan pituus rajoittaa sitäkin.

Katselin ne Tru Calling - eli suomalaisittain tieten 'Pelastaja' - sarjan jaksot mitä en ollut vielä nähnyt. Ilmeisesti sekin loppuu kakkoskauden kuutosjaksoon. Huoh. Miksi kaikki hyvät sarjat aina... noh, Supernatural vaikuttaa mielenkiintoiselta... ei sillä että olisi aikaa katsella kovin paljoa.

Masennus, ah... Kirjoittaminen on eräs tapa rajoittaa sitä paljonko se sotkee elämää. Pikku hiljaa taas on mielentilakäyrä ylöspäin menossa. Mutta siis, syy miksi en ole postannut vähään aikaan, vaikka juuri kerkesin sanomasta että "Tarkoitus olisi kirjoittaa joka päivä", tai jotain sen suuntaista. Pitikin mennä manaamaan...

Kirjoittaminen on muutenkin aika veikeää, kun kirjoittaa säännöllisesti, niin pystyy seuraamaan tarkemmin elämänmenoa, ja näkee vähän paremmin mitä on tullut tehtyä. Plus, se on yksi positiivinen rutiini.

Aika valuu hukkaan surressa hukkaan valunutta aikaa

Ei mitenkään voi enää ehtiä tehdä harjoitustyötä valmiiksi, olen vasta hieman aloitellut. Kurssihan oli siis C++ kielen perusteet, minkä pitäisi olla kohtuullisen läpihuuto, mutta työt on silti tehtävä.

SEURAAVA PÄIVÄ
...Ja sitten kun nukahtaa, niin vielä vähemmän.

Kävin tentissä, en templateja muistanut ollenkaan. Nyt pitäisi harjoitustyötä vääntää. Aika paljon positiivista löytää siitä kun tekee harjoitustyötä - tuli tutustuttua C++:an tekemiseen Eclipsellä - todella helppoa Cygwinin kera. Samaten dokumentointi Doxygenillä on aika helppoa. Jee.

...Pointsit niille ketkä tietää mistä otsikko tulee.

Puuh, en tänäänkään saa vielä koodia tarpeeksi väännettyä.

Olen lueskennellut viimeiset pari vuotta Börje Lindströmin kirjaa "Vitterväder", joka siis on edennyt aika hiljakseen. Ruotsin kielen osaamiseni on toivoton, ja minulla olisi ruotsinkielinen, erittäin kiva Raymond Feistin kirja "Imperiets Dotter" hyllyssä odottamassa, mutta haluaisin ymmärtääkkin mitä siinä sanotaan ennen kuin rupean lukemaan.

Huomenna Runequestia mahdollisesti ohjelmassa, sekä... Niin, ehkä jotain muuta. Tänä iltana... ei jaksa enää edes Silent Hilliä katsoa. Sain sentään lenkillä käytyä, auringolasku oli lapinkultamainen.

Niin, yhtäaikainen kävely ja lukeminen on tehokas tapa saada tylsääkin tekstiä luettua, muuten.

Ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa I

Tulin juuri lenkiltä, ja suihkusta. Päivittäinen tunnin kävelylenkki on tärkeä osa kunto-ohjelmaani, tai näin uskon.

Niin, huomisen postaus tulee olemaan aiheesta "AArgh aikaloppuu C++ harjoitustyö revin hiuksia!!!!1one," noin suurinpiirtein, mutta tänään ( okei, on jo yli puolenyön, mutta invoukkaan 'päivä ei vaihdu ennen kuin nukun' säännön ) lupasin puhua tuosta klassisesta itsensäparantamiskirjasta, eli Dale Carnegien "How to win friend and influence people", elikkä suomalaisittain "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa." Vuosilukukin alkuperäiselle on 1939.

Ensinnä voisin henkilökohtaisena mielipiteenä sanoa että minua ihmetyttää miksi tämä, tai joku vastaava ei ole oppikirjana missään koulussa. Tietty, kun on ilmaisen koulutuksen saanut, niin ei ole varaa valittaa... paljoa. Mutta siis, niin paljon perusasioita on itse joutunut kantapään kautta opettelemaan että huh. Olisi kiva jos olisi ollut tämänkaltainen ohjenuora jo aikanaan.

Kirjasta sen verran, että tosiaankin hain sen läheisestä kierrätyskeskuksesta, missä se maksoi kaikki euron ( gasp! ). Se on vanha käännös. Ei '39, mutta jostain 80-luvulta, kuitenkin. käytössä muutama sivu lähti irti, joita pikaliimalla yritän korjailla - vanha liimasidotuksi kirjaksi.

Ensimmäisessä kappaleessa käsitellään sitä, kuinka kukaan ei usko olevansa väärässä, varsinkaan jos heille heitetään syytteitä päin naamaa. Tietty, idea tietoisuuden tasoista valaisee tätäkin jonkin verran, minulle ainakin. Mutta lyhyesti, haukkumisista ei ole hyötyä koska ne aiheuttavat välittömän vastareaktion.

Kerronpa anekdootin: Nuorempana olin raviradalla muutamaan otteeseen töissä, missä minulla oli vaikeuksia pysyä tahdissa ja pysyä laskuissa - oma kassani oli vajaa pari kertaa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna, kenties he olettivat että minä pistin omaan taskuuni osan rahoista tai jotain, mutta yhtä kaikki, lopulta minulle sanottiin jotain tyyliin, "Tällä kertaa olisi parempi tilin täsmätä" tai jotain sinne päin - aika lievä moite, mutta kuitenkin.

Itse olin sen verran teini siihen aikaan, että suutuin... joten, päivän lopussa minulla oli pennilleen tarkka summa kassassa, ja sen lisäksi se oli viimeinen kerta kuin suostuin raviradalla olemaan töissä!

PERIAATE 1:
Älä arvostele, tuomitse tai valita.

Jo ihan siitä syystä, että se ei ikinä auta, ja pahoittaa vain ihmisten mieltä.

Sinne ja takaisin.

Kävin sitten Helsingissä

Camillan näyttelynavajaiset oli ihan OK, itse nautin enemmän kaupungilla palloilusta, vaikka jalkani ovatkin nyt niin kovin kipeät.

Ihmiset! Ostakaa Camillan töitä, poloisella on kaksi työpaikkaa, säälittävän pieni asunto, minkä lisäksi hän tekee näyttelyitä Galleriaan. Käykää Galleria Katariinassa katsomassa, tai pistäkää postia. Olen varma että hän arvostaisi myös ihan rahalahjoituksiakin. Kymppi on jo paljon.

Minä otan ja katson että saisiko jonkinlaisen helppokäyttöisen yleispätevän tilin aikaiseksi hänelle, joko NETellerin kautta tai sitten ihan PayPalista.

Pitää myös budjetointia tutkailla.

Mutta, sekin on tulevaisuuden murhe.

Kuulumisista: Maanantai oli täysi päivä, Töistä lähdin jo n. 15:00 salille, missä meni pari tuntia, kun oli ilmainen taiji aloitustunti. Sitten sieltä singahdin suihkun kautta Iihin, missä kävin tapaamassa vanhaa tuttua, jota olen suhteellisen harvoin nähnyt. Hänellä on lainaa, paljon.

...Ja hieno talo, ja auto, mutta eipäs mennä pikkuseikkoihin.

Sieltä ajoin Toriparkkiin, missä tungin rahaa lippumaattiin - tulee halvemmaksi pitää auto päivän parkissa kuin mennä taksilla Toppilasta rautatieasemalle. Kävely sinne vei yllättävän kauan ja ehdin juuri parahiksi paikalle ennen kuin juna lähti.

Jaoin vaunun vanhemman herrasmiehen kanssa, en tiedä mitä hän ajatteli, kun itse hieman hikisenä, hihaton T-paita päällä ja shortsit jalassa siinä kellistelin. Noh.

En tiedä miksi, mutta en saanut junavaunussa kunnolla unta. Makoilin silmät kiinni paljon, mikä toki auttaa jonkin verran, mutta varsinaista unta sain vain ehkä nelisen tuntia. Yhtä kaikki, seitsemää ennen heräsin, ja sitten olinkin jo kohta Helsingissä.

Helsingin rautatieaseman terminaali on I-S-O.

Siellä Camilla oli minua vastassa - poloinen ei ollut nukkunut lainkaan. Kävimme pikaisesti raitiovaunulla kierroksella, kävimme parissa kahvilassa. Join Lattea, jääteetä, ja jaoimme jättimäisen korvapuustin. Se oli ihan OK, mutta ei delish. Ehkä, jos olisi kahvia juonut...

Kävimme hakemassa viime hetkellä ensin cd-levyn jossa oli kuva sisällä, jonka sitten raahasimme lauttasaareen - menimme bussilla - missä sijaitsi oikeinkin halpa paino. Siellä painettiin useampikymmentä julistetta, jotka Camilla kiikutti jaeltavaksi, missä vaiheessa erkanimme. Camilla suuntasi kotiinsa siivoamaan ja nukkumaan, minä lähdin tapaamaan toista serkkuani juna-asemalle. Sen jälkeen pyörimme ympäri Helsingin keskustaa, sekä sen alla. Kävimme kiinalaisessa syömässä.

Suuntasimme Camillan asunnolle, että pääsisin suihkuun.

Rakennus, missä hän asuu on oikein viehättävä, lievästi vanhanaikainen. Hänen asuntonsa, tosin, on todella pieni. Ja suihkutila... Muutin suunnitelmiani, ja vain pintapuolisesti pesin hien pois ja laitoin säädyllisemmät kamppeet päälle.

Tämän jälkeen suuntasimme etsimään booliaineita, kun Camilla lähti toisaalle. Haimme alkoholin muistaakseni Kaisa-nimiseltä naisihmiseltä, missä epäonnistuimme assertiivisuustestissä, mikä huomattiin siinä vaiheessa kun emme löytäneet häntä ja soitimme Camillalle, ja hän kysyi, "Kysyittekö kaikilta vaaleahiuksisilta siellä ,onko ne Kaisa?"

Kyseinen toimintamalli tuotti oikean tuloksen hetkessä, ja jatkoimme matkaa.

Hakiessame karpalovichyä, törmäsimme Camillaan valintaladossa, jonne hän katosi. Jäimme oviaukolle odottelemaan, mutta hän oli näkymätön poistuessaan. Kun huomasimme että hänkin oli jo häipynyt, suuntasimme vihdoin Galleria Katariinaa kohti, missä päästiin boolia sekoittamaan.

Ilmeisesti tietyt vakiokävijät ovat tottuneet käymään aina 17:00, vaikka avajaiset olivatkin vasta 18:00.

Siellä olimme kahdeksaan asti, minkä jälkeen suntasimme Taidehalliklubille jatkoille. Hirveästi en voinut osallistua keskusteluihin, koska kaikki ihmiset siellä olivat vieraita minulle.

Poistuin sitten vähän kymmenen jälkeen kohti rautatieasemaa, parin sukulaisen saattamana. Olin junan vierellä kymmenen minuuttia etuajassa, mutta kävellessämme kohti oikeaa vaunua, kello onnistui lipumaan niin että olin juuri oikealla hetkellä vaunussa.

Vielä illan viimeiset draamat tapahtuivat, kun konduktöörin aaveidenpaljastin ei hyväksynyt koodia kotona tulostamastani e-lipusta. Hän lähti vaeltamaan, ja minä luin kolmannen luvun Dale Carnegieta. Myöhemmin, kun itse jo lähes nukuin, hän kävi lipun tiputtamassa - toinen aaveidenpaljastin oli kuulemma hyväksynyt lipun.

Paluumatkalla, nukuin hyvin.

Camillan näyttelystä on sanottava --- no, ensinnäkin, hänen kynän - tai ilmeisesti tässä tapauksessa hiilen - jälkensä on hyvin rouhevaa, ja itse kun olen erittäin tekninen piirtäjä, se pistää silmään ensimmäisenä. Kuitenkin, kunhan silmä tottuu, ja rupeaa katsomaan teosta, ei tekotapaa, niin kuvista pursuaa yllättävän voimakas, mutta ei aivan yksinkertainen tunne. Realistinen, niin sanotusti. Myös, kun aikansa tutkii, niin rupeaa löytämään aika aavemaisia, ellei suorastaan pelottavia yksityiskohtia. Tunnelma on vähän sama kuin silloin kun Neil Gaiman kuvaa normaali-ihmisten elämää --- syvyyttä... on.

Ensi kerralla: Menestystä, ystäviä, vaikutusvaltaa. Ellei suunnitelmat muutu, siis.

Tuttuja täältä ja maailmalta.

Olen saanut luettua ensimmäisen kappaleen kirjasta "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa", ja ensimmäisenä pisti silmään, "hei, olen lukenut tämän ennenkin." Vaan ei siinä mitään; Luultavasti olen silmäillyt tätä opusta joskus kirjastossa käydessä.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä....
Sitä enemmän, ainakin, tutustuu erilaisiin ihmisiin.

Ammon huolehtii nettg.comin sielunelämästä.
Eräs Axes Deniedin jäsen on vanha armeijakaveri, Chesu on vastuussa NETTG spritesarjiksesta, Paul Fedory oli samaan aikaan töissä Factory-projektin parissa, ja kaksi ensimmäistä ovat tuttuja nyt sitten tästä nykyisestä työpaikasta.

Olen myös jotain tehnyt kakskukalle, joskus kauan sitten, ja idea siitä että tekisin Sailor Nothingistä piirretyn version on ihan mielenkiintoinen, johon saatan joskus ryhtyäkin, jopa. Ei sillä että asiasta olisi mitään puhuttu. ^_~

Kauheaa linkkausta. Noh.

Ideoin tuossa että Axes Denied olisi kiva saada soittamaan vaikka ensi Jussina juhannuspippaloihin. Hyvät juhannuspippalot on aina Nivalassa olleet. Sitä paitsi, pojille olisi kiva antaa rahaa. ;)

Niin, pitäisi varmaan se Reikihoitokin ottaa tuossa yhdeltä toiselta tutulta. Pikahoitoa joskus saaneena, voin sanoa että on sen verran erikoinen kokemus että kannattaa kokeilla.

Tänä iltana pitäisi lähteä Helsinkiin, Serkulla on ne näyttelynavajaiset.
Eli huomenna siis ei blogi päivity.

Liput pitäisi vielä hakea, onneksi saa vielä opiskelija-alennukset. Pitää muistaa monennäköistä. Ainakin hammasharja.
...
Ihan oikeasti on pieni paine päällä nyt. Kaikkea ei voi muistaa ja Iissäkin pitäisi tänään käydä... Ja muistaa serkulle laittaa viestiä että mihin aikaan saavun paikalle... Onkohan muita tuttuja sielläpäin maisemissa?

Piirustusvälineet ainakin olisi tarkoitus ottaa mukaan, mitä muuta sen lisäksi, ei vielä osaa sanoa. Ja rahaa menee taas paljon. Adsense ei ole vielä tuottanut mitään, mutta ei se haittaa, olen kärsivällinen... Tietty yleisöni ( terve! ) on vielä huomattavan suppea väkimäärältään, mutta noh, katsotaan. Ei voi sanoa että olisin vielä mitenkään hienosti optimoinut kaikkea.

Kyllä ne opiskelurahat jostain keksitään!

Stevepavlina.com parhaat Esan mukaan

Steve Pavlina... Ahh, lyhyt intro:
Aikanaan teki shareware-pelejä ja tienasi ihan hyvin - tienaa edelleen jonkin verran sitä kautta.
Nykyään hänellä on maailman suosituin itsensäkehittämisblogi.

Blogillaan hän tienaa (lähinnä Adsensen kautta) sellaiset yhdeksäntuhatta dollaria kuussa, kuulemma. ( tai siis, kaikista lähteistä tuleva yhteissumma on tuota luokkaa, mutta suurin osa Adsensestä. )

Kaiken hän jakaa ilmaiseksi. Mitään ei ole myytävänä

Minä löysin Steven artikkelit tuossa jokunen vuosi sitten Gamedev.netin kautta. Silloin, "Do it now" artikkeli kolahti lujaa.

Nyt niihin suosikkeihin. Sen verran on sanottava että podcasteja lukuunottamatta harvemmin tarvitsee kahdesti jotain lukea, koska Steve kirjoittaa koko ajan lisää.

Podcastit: Mahtavia. Voivat pyöriä taustalla samalla kun tekee jotain muuta.

Artikkeleista suosikit ovat tuo edellä mainittu Do it now, Time Management, Cultivating Burning Desire, sekä The Power of Clarity. Nuot on tullut luettua useampaan otteeseen

Blogiposteista How To Become An Early Riser oli iso hitti, 10 Tips For College Students oli myös kiva. 10 Reasons You Should Never Get A Job on tullut luettua useampaan otteseen...
Mutta siis, paaaljon muutakin kyllä. Steven sivuilta vasemmalta löytyy valikko josta voi selata kategorioittain.

Hmm. Tuossa katsellessani noita kategorioita löysin linkin tähän artikkeliin: Extreme Thinking.

Löysin kierrätyskeskuksesta eurolla "legendaarisen" Dale Carnegien opuksen, "miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa." Jahka saan sitä luettua, voisin täällä kommentoida sitä.

Niin, seitsemäs blogi on suunnitteilla. Tarkoitus olisi nettg.comiin tehdä sellainen "the making of Nuke 'Em Till They Glow: The Early Years" tyyppinen blogi, joka siis nytten olisi se taideblogi.

Muuten, sattumoisin:


Which Programming Language are You?

Omena päivässä, ja säikeitä.

Muistaakseni ensimmäistä kertaa tuli naputeltua säikeistä koodia. Ei ole niin kovin vaikeaa, se.

Olen sen jälkeen kun töihin palasin, syönyt joka iltapäivä kahvikupin sijasta omenan. Toimii ihan OK ja on varmasti terveellisempää. Kotona voi sitten syödä vaikka porkkanan.

Siis, ei sillä että kahvikuppien syöminen olisi kaikille hyväksi. Varmastikin hankittu maku.

Ongelmia tulee lähinnä siinä jos on pitempi päivä, niin joko pitää juoda
teetä, tai sitten pitäisi olla useampia omenoita. Teen juonti on tietyssä mielessä itsepetosta, mutta se on sen verran työläämpää valmistaa, että siihen ei niin helpolla koukutu kuin kahviin. Tietty, kofeiinia pitäisi välttää mahdollisimman paljon... Hmm.

Detox-paastoa olen harkinnut, tekisi varmaan hyvää.

Tämän illan suunnitelmiin kuuluu piirustusta ja C++ mietiskelyä. Saatan soittaa muutaman puhelinsoiton toki, vähän kavereille. Bisnes idea on mikä on... tai onhan noita, mutta tämä yksi on sellainen että nyt pitäisi rautaa takoa.

DWORD WINAPI ThreadedFunction( LPVOID lparam );

void RunThreadedFunction(){
HANDLE h=0;
LPVOID lparam=0;
LPDWORD threadId=0;
h = CreateThread(
NULL,
0,
ThreadedFunction,
lparam,
0,
threadId
);

if(!h){
ExitProcess(lparam);
}

printf("thread created!\n");
/* start the thread*/
}

DWORD WINAPI ThreadedFunction( LPVOID lparam ){
//printf("printing from thread!\n");
myFunction(params);
return 0;
}

Selitystä: myFunction on joku oma funktio. Parametrien välitys on oma temppunsa, mutta lparam voi olla vaikka pointteri structiin. Tarttee windows.h:n, ja jossain omassa koodissa pitää ajaa
RunThreadedFunction. Jatkaa maailman tappiin, mikä ei ole maailman paras käytös. Sen voi toki
pysäyttää yms, oikeilla komennoilla.

Tänään ja huomenna pitäis saada uus sarjis pihalle, mutta älä kerro Benille, Ssh. Eihän sitä tiedä jos joku viitsisi sitten arvostellakin ;) Vaikkakin päivitystahdista on sanottava että "enemmän surkea." Siis meidän nettg:n, ei tuon nettisarjakuvablogin.

Ensi kerralla: se lista niistä minun suosimista Steve Pavlinan höpinöistä.

Minustako elokuvaohjaaja?

Hup! Tämä päivä ei ollut maailman paras päivä, mutta huominen on parempi. Päivän kohokohta oli oikeastaan kun soitin Heikille ( kaveri ), ja juttelimme pitkään siitä että pitäisi tehdä elokuva. Tai no, päivä oli sikäli ihan kiva, että sain pelata pelin Go:ta.

Yhtäkaikki, elokuvan teko, jos sitä tekee tosissaan ja hyvin, voi olla yllättävän hyvääkin bisnestä. Ensinnäkin se on jotain josta on helppo innostua, toiseksi se kykenee tuottamaan voittoa melkoisen mukavasti. Star Wreck, vaikka esimerkiksi... en tiedä sen tuotosta, mutta eniten katsottu suomalainen elokuva, ei paha. Puhuimme pitkään tuollaisessa 15K-20K budjetin kieppeillä pyörivästä hommasta.

Kumpikin olemme samaa mieltä, että mitään örvellystä ei lähetä tekemään, vaan ihan asiallista, ehtaa kamaa, jossa käytetään ainakin jonkin verran päteviä näyttelijöitä apuna. Tietty, juuri nyt ei ole ihan ajankohtaista, mutta muutaman vuoden päästä kenties.

Se etu ainakin siitä huuhaasta mihin menin mukaan, on että se avaa silmiä sen suhteen mitä on mahdollista tehdä. Minusta se on hienoa. Sitten on joku findie.fi... Kas, juuri löysin googlesta sellaisen kuin Finfilms. Kiintoisaa. Tietty, ulkomailla on tehty monenlaista antoisaa, kuten Batman: Dead End sekä Pink Five sarja... Tiedä paljonko tätä sitten rajoittaa nuo minun bisnestähtäimellä olevat vaatimukset tuotosta: eka kuva luultavasti ei tuota mitään. Noh.

Heh, pitää sen verran kehua että olin about viiden metrin päässä kun Tuomas tuon vaikuttavan pinon halkaisi.

Miksi suuni on niin kuiva?

Benin kanssa keskusteltuani sain muistutuksen että paranee tarkistaa mitä tuo campusbaanan käyttösopimus sallii, ennen kuin liikaa innostuu. Lapstoressa olisi monenlaista hyvää konetta tarjolla, justiinsa joku tuplaprossu Dell voisi olla aika ihanteellinen.

Ei ole animea ehtinyt katsomaan ja... monennäköiset asiat painaa päälle. Tänään tarttis tehdä jotain repäisevää. Tai sitten tosi rentouttavaa, ja mielellään sellaista mihin ei hirveästi uppoa rahaa.

Tahtoo olla vähän täysi olo, kun tuli eilen syötyä se pasta, niin nyt sitten päivällisestä eteenpäin on ollut vähän ähky. Söin jo päivittäisen omenanikin. Puuh. No, josko sitä Chilit jaksaisi tehdä sitten viikonloppuna viimeistään.

Ei oikein hakukoneoptimoituja sanoja tullut tuohon. No, pakkoko sitä aina.

Steve Pavlina kirjoittelee kaikenlaista, voisin omat suosikkini sieltä listata... Sitten kohta myöhemmin.

**lisäystä**
Niin, suu tosiaan on niin kamalan kuiva, ja hanavesi ei auta. Kukkavesi, heh.
Sain muuten idean erittäin hyvään blogiin, josta saattaa olla iloakin joskus...

Mangan piirto-opas ja Dynaaminen DNS

Olen jo melkein päättänyt ruveta tekemään sitä mangan piirto-opasta. Se varmaan tulee sitten osoitteeseen manganpiirto-opas.jokuserver.pääte. Tietty se tulee olemaan aika omatyylinen, ja tietty omasta näkökulmasta. Tällä hetkellä mietin lähinnä että pitäisikö Ammonilta (simud.org) kysyä DNS redirectistä, tai mahdollisesti no-ip.org tai dyndns.com.

Tai, no, tietty minä kysyn Ammonilta neuvoa, mutta en tiedä että rupeaako uudelleenohjaamaan sitä kautta vai kuinka.

Haluaisin mieluiten että serveri olisi kotikoneella, mutta joko blogspot tai wordpress olisivat myös mahdollisia paikkoja. Blogspotissa minua lähinnä huolestuttaa, että jos olen siirtämässä contenttia toiseen paikkaan, niin kuinka se tapahtuu kätevästi täältä... Tietty wordpressissä on juuri sama ongelma. Plus, pitää testiä miten kuvien sisällyttäminen toimii näitten blogien kanssa.

Ihan tällekin blogille mietityttää että pitäisikö tuo audient-void.blogspot.com osoite muuttaa joksikin toiseksi, vaikkapa satunnaisia.blogspot.com tai jotain. Hmm.

Esa tahtoo siivet.

Pitäisi päästä viidestoista päivä Helsinkiin ja sitten pikapikaa takaisin. Serkulla on näyttely Galleria Katariinassa, tai siis näyttelyn avajaiset. Ja keskellä viikkoa, joten katselen halpoja lentoja kovasti. Urr.

Olen lentokoneella mennyt kolmessa eri yhteydessä, muistaakseni. Kaikenkaikkiaan siis kuusi matkaa. No. En lentämistä pelkää. Hinnat kyllä hirvittävät.

Yoko Kanno soi, ja on hienoa. Mmm... Otsikko tosin tulee PMMP:ltä, joka on yhden sortin pahe jota ei oikein kehtaisi tunnustaa. Tai siis, moni tuttu ei tykkää. B-52s on mukava nostalgiapläjäys myös.

Sain BodyPumpissa käytyä. Kivaa on se, kun saa liikuttua. Luultavasti en edes ole huomenna kipeä, sillä en ollut tyhmä ja laittanut liikaa painoa. Umu. Okei, tämä blogi harhailee aika kauas mistään fokuksesta - selkeästi minä tarvitsen fokusoituneet, erilliset blogit. Tietty se mikä tuottaa eniten, saa sitten eniten huomiota :D
...
Sitäpaitsi, jos kaiken yrittää tässä kirjoittaa niin tulee erittäin ei-fokusoitunutta tekstiä, ja kertoilen vaan mihin olen päiväni käyttänyt. Ei hyvä ole se. No, seuraavaan postiin lupaan enemmän asiaa.

Umu. Piirtelyä ja häpeää.

On kaksi asiaa mitkä minua vaivaa: En ole siivonnut kämppääni vielä siihen kuntoon kuin pitäisi, enkä ole koskenutkaan C++ harjoitustyöhön. Ja huomenna alkaa jo työt. Ah, huominen.

Ajattelin käydä huomenna elokuvissa. Vaihtoehtoina ovat joko Superman Returns taikka Pirates of the Caribbean jatko-osa. Teriksen olen jo nähnyt, mutta siinä oli sitä jotain, minusta. PoTC eka oli minusta erittäin hauska kuva, mutta toisesta olen tällä hetkellä sellaisilla fiiliksillä, että "Ihan kiva se olisi nähdä mutta toisaalta aivan sama."

Piirtelin Benille ihan jotain, mutta en mitään vakuuttavaa oikeastaan vielä. Sain alotettua tosiaan Mahou shoujo lyrical Nanohan katsomisen. Toistaiseksi silleen kiva, suurinpiirtein kuten joku Shakugan no Shana oli... mutta mikä ihmeen juttu tuo pastellisävyinen ylikirkas juttu on? Se ei edes ole piirretty kirkkaaksi, joku vaan kääntää brightnessiä välissä isommalle. Muutamassa animessa olen tämän havainnut ja se on tres ärsyttävää. Noh. Vähäsen ranttipuolelle menee.

Tuunasin lisää Adsense-linkkejä mutta ei tätä kukaan lue - vielä ainakaan. Itseä Adsenset eivät ärsytä oikeastaan ollenkaan, paitsi jos ne on keskellä tekstiä silleen ikävästi.

Kipeä mutta onnellinen

Jos joku tietää mikä se ammuskelujuttu oli Oulun Toppilassa eilen illasta, niin voi kertoa minun mielenrauhan helpottamiseksi.

Loma:
Vedin pojille D&D:tä, olin viikon mökillä, vedin pojille D&D:tä, olin kotona enkä oikein tehnyt paljoa, tulin ouluun Torstaina, kävin Perjantaina & tänään salilla. Mitä muuta? Eipä ihmeempiä.

Hommasin UPSin koneeseen kun se tuossa perjantai-aamuna räpsi silleen ikävästi pikku virtakatkojen johdosta. Tässä joutuu kohta (ehkä) pisneksiin mukaan sen verran että saattaapi olla hyvä idea jos kone ei buuttaa kesken tärkeiden hommien.

Haaveet on taas suuret. Ja huomenna sorvin ääreen, elikkä työpaikalle koodaamaan.

Huomasin muuten että itsellä on vuonna pipo tehty toinenkin tili Bloggeriin. Kaikkea sitä sattuu.