Hmm. Okei, paluu koulunpenkille häämöttää, kenties se on syy masennukseeni. No, Overwhelming Force periaatteella aloittaa opiskelun niin kyllä se siitä. Voi olla että se tulee olemaan aikamoinen fokus tälle blogille sitten kun se alkaa.
Mistä muistuu mieleeni, tarvitsisi hommata jokin systeemi mihin voi laittaa lukemattoman postin... sitten se olisi siististi jossain, mistä sen sitten voi siirtää paperinkeräyslaatikkoon.
Keho on vähän rajoilla, tenniskyynärpää meinaa tulla. Heitin rotan toiselle puolelle näppäimistöä.
Katselin Silent Hill - elokuvan ihan ilolla. Minusta se ei ollut omituinen, eikä huono, ja ihan nautin siitä... mutta ei se kovin pelottavakaan ollut. Osa Silent Hillin tehosta kun nimenomaan tulee siitä että saa rauhassa kuljeskella kun kuuluu pelottavia ääniä... pelko saa rauhassa kasvaa. Elokuvaformaatissa elokuvan pituus rajoittaa sitäkin.
Katselin ne Tru Calling - eli suomalaisittain tieten 'Pelastaja' - sarjan jaksot mitä en ollut vielä nähnyt. Ilmeisesti sekin loppuu kakkoskauden kuutosjaksoon. Huoh. Miksi kaikki hyvät sarjat aina... noh, Supernatural vaikuttaa mielenkiintoiselta... ei sillä että olisi aikaa katsella kovin paljoa.
Masennus, ah... Kirjoittaminen on eräs tapa rajoittaa sitä paljonko se sotkee elämää. Pikku hiljaa taas on mielentilakäyrä ylöspäin menossa. Mutta siis, syy miksi en ole postannut vähään aikaan, vaikka juuri kerkesin sanomasta että "Tarkoitus olisi kirjoittaa joka päivä", tai jotain sen suuntaista. Pitikin mennä manaamaan...
Kirjoittaminen on muutenkin aika veikeää, kun kirjoittaa säännöllisesti, niin pystyy seuraamaan tarkemmin elämänmenoa, ja näkee vähän paremmin mitä on tullut tehtyä. Plus, se on yksi positiivinen rutiini.
No comments:
Post a Comment