Ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa I

Tulin juuri lenkiltä, ja suihkusta. Päivittäinen tunnin kävelylenkki on tärkeä osa kunto-ohjelmaani, tai näin uskon.

Niin, huomisen postaus tulee olemaan aiheesta "AArgh aikaloppuu C++ harjoitustyö revin hiuksia!!!!1one," noin suurinpiirtein, mutta tänään ( okei, on jo yli puolenyön, mutta invoukkaan 'päivä ei vaihdu ennen kuin nukun' säännön ) lupasin puhua tuosta klassisesta itsensäparantamiskirjasta, eli Dale Carnegien "How to win friend and influence people", elikkä suomalaisittain "Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa." Vuosilukukin alkuperäiselle on 1939.

Ensinnä voisin henkilökohtaisena mielipiteenä sanoa että minua ihmetyttää miksi tämä, tai joku vastaava ei ole oppikirjana missään koulussa. Tietty, kun on ilmaisen koulutuksen saanut, niin ei ole varaa valittaa... paljoa. Mutta siis, niin paljon perusasioita on itse joutunut kantapään kautta opettelemaan että huh. Olisi kiva jos olisi ollut tämänkaltainen ohjenuora jo aikanaan.

Kirjasta sen verran, että tosiaankin hain sen läheisestä kierrätyskeskuksesta, missä se maksoi kaikki euron ( gasp! ). Se on vanha käännös. Ei '39, mutta jostain 80-luvulta, kuitenkin. käytössä muutama sivu lähti irti, joita pikaliimalla yritän korjailla - vanha liimasidotuksi kirjaksi.

Ensimmäisessä kappaleessa käsitellään sitä, kuinka kukaan ei usko olevansa väärässä, varsinkaan jos heille heitetään syytteitä päin naamaa. Tietty, idea tietoisuuden tasoista valaisee tätäkin jonkin verran, minulle ainakin. Mutta lyhyesti, haukkumisista ei ole hyötyä koska ne aiheuttavat välittömän vastareaktion.

Kerronpa anekdootin: Nuorempana olin raviradalla muutamaan otteeseen töissä, missä minulla oli vaikeuksia pysyä tahdissa ja pysyä laskuissa - oma kassani oli vajaa pari kertaa.

Näin jälkikäteen tarkasteltuna, kenties he olettivat että minä pistin omaan taskuuni osan rahoista tai jotain, mutta yhtä kaikki, lopulta minulle sanottiin jotain tyyliin, "Tällä kertaa olisi parempi tilin täsmätä" tai jotain sinne päin - aika lievä moite, mutta kuitenkin.

Itse olin sen verran teini siihen aikaan, että suutuin... joten, päivän lopussa minulla oli pennilleen tarkka summa kassassa, ja sen lisäksi se oli viimeinen kerta kuin suostuin raviradalla olemaan töissä!

PERIAATE 1:
Älä arvostele, tuomitse tai valita.

Jo ihan siitä syystä, että se ei ikinä auta, ja pahoittaa vain ihmisten mieltä.